Level up!

En ole pelannut alkuperäistä NieRiä enkä yhtäkään Drakengardia, mutta NieR: Automata silti varasti huomioni jo ensimmäisten videopätkien ilmestyessä. Vähän epäilin, olisiko peli minulle liian toimintapainotteinen, mutta hyvinhän se meni.

Postauksessa on lieviä spoilereita NieR: Automatasta. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä pilaisi pelikokemuksen.

Tämän oli tarkoitus olla alkufiilistelypostaus NieR: Automatasta, mutta sitten hujautinkin pelin ensimmäistä kertaa läpi, ennen kuin ehdin saada postauksen valmiiksi. Siispä postaus sisältääkin nyt fiiliksiä ensimmäisen pelikerran jälkeen. Jep, meinaan pelata sen uudestaankin.

NieR: Automatassa oli jotain omituisella, kierolla tavalla kiehtovaa. En oikein edes osaa sanoa, miksi se alkoi kiinnostaa minua niin paljon. En tiennyt muista sarjan peleistä oikein mitään ennakkoon, paitsi, että olin kuullut niiden olevan peliteknisesti haastavia. Drakengardeja olin joskus kauan sitten vähän katsellut sillä silmällä, mutten rohjennut kuitenkaan tehdä tutustumisyrityksiä.

Ehkäpä aika oli nyt vain siis kypsä, uteliaisuus muhinut tarpeeksi pitkään. Olen viime vuosina tarttunut muihinkin jrpg-genren peleihin kuin Final Fantasyihin, joten olin hieman valmiimpi astumaan huteralle maaperälle.

Edelleenkään en näe itseän toimintapainotteisten pelien pelaajana. Se ei vain ole minun juttuni, haluan keskittyä peleissäni muihin asioihin. Tästä huolimatta NieR: Automata on kaapannut minut tiukkaan pihtiotteeseen eikä suostu päästämään irti.

Taistelusysteemi ja kamerakulmat olivat minulle suurin epäilyksen aihe NieR: Automatassa. Pelaan enimmäkseen pelejä, jotka eivät vaadi teknistä osaamista, vaikka taktikoinnista on toisinaan hyötyä. Automatassa pitäisi osata lyödä, ampua ja väistelläkin vielä, mieluiten tietysti oikein ajoitettuna. Olin pelin demon jo aiemmin testannut ja lisäksi seurannut vierestä, kun mies pelasi samaisen demon kovemmalla vaikeustasolla. Siinä kohtaa heräsi epäilys, onko kyseinen peli minua varten ollenkaan.

Pelissä on neljä vaikeustasoa, joista helpoin olikin aivan loistava ratkaisu kaikkiin huoliini. Kun osa taistelutoiminnoista on automatisoitu, voin keskittyä huitomaan vähäsen ja nauttimaan siitä pääasiasta eli tarinasta. Toisaalta kovemmat vaikeustasot tuovat erityyppisille pelaajille kaivattua haastetta. Kaikista kovimmalla taisi olla niin, että yksikin osuma riittää pelihahmon kuolemaan.

Tekninen puoli ei siis ollutkaan Automatassa niin kauhistuttava kuin epäilin. Minusta on loistavaa, että erilaisia pelaajia on ajateltu ja annettu mahdollisuus valita juuri omien mieltymysten mukainen vaikeustaso.

Kamerakulmat pelissä ovat myös oma erikoisuutensa. Ne nimittäin vaihtelevat paljon. Välillä kamera näyttää hahmoa kolmannesta persoonasta ja pelaaja voi vapaasti käännellä sitä itselleen mieluisaan suuntaan, seuraavassa hetkessä katsellaankin sitten hahmoa ylhäältä tai siirrytään vanhaan sidescroller-meininkiin. Pelissä pääsee myös lentelemään kunnon luotihelvetin läpi ja välillä siirrytään pelitilaan, jossa kaikki on mustavalkoista ja itse liikuttelee hiiren kursorin näköistä osoitinta. Vaihtelua siis riittää ja se on allekirjoittaneelle aiheuttanut ajoittain hämmennystä.

Automata perustuu ilmeisesti yhden Drakengrad pelin yhteen vaihtoehtoiseen loppuun ja on epäsuora jatko alkuperäiselle NieRille. Minun pohjatietoni ovat melko hatarat, koska en oikeastaan vaivautunut ottamaan selvää kyseisten pelien tapahtumista ja erilaisista lopuista. Joka tapauksessa Automata sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat Kuussa paossa Maahan hyökänneiden alienien ja heidän mukanaan tuomien älykkäiden koneiden takia. Pelinpäähahmot ovat ihmisten luomia androideja, jotka käyvät taistelua koneita vastaan vallatakseen Maan takaisin ihmisille.

Pelin ensimmäiseen läpäisyyn meni minulta noin 11 tuntia, mikä tuntui todella lyhyeltä, kun olen taas viime aikoina pelaillut noita 50-70 tuntia vieviä jrpg-seikkailuja. NieR ei kuitenkaan ole yhdellä läpäisyllä käsitelty. Pelin tarina avautuu uudella tavalla seuraavilla läpäisykerroilla ja erilaisia loppuja on yhteensä 26 eli tekemistä taitaa vielä riittää. Jätin myös suurimman osan sivutehtävistä tekemättä tällä ensimmäisellä kerralla, joten siinäkin mielessä puuhaa kyllä on tarjolla. Saa vain nähdä, miten maltan keskittyä niihin toisellakaan rupeamalla, jos tarinasta alkaakin avautua jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

Koko pelin ajan minulla oli tunne, että ihan justiinsa on tulossa jokin merkityksellinen juonipaljastus, että tästä se lähtee, kohta saadaan lisätietoa jutusta, johon vähän vihjaistiin. Sitten kuitenkin tuli aina jokin muu käänne, joka vihjaisi toista asiaa eikä edellistä käsitelty sen tarkemmin. Lopputekstien pyöriessä päässäni rullasi noin miljoona kysymystä, joihin olisin halunnut vastauksen.

Jos tämä olisi ollut tässä, olisin luultavasti nyt melkoisen pettynyt. Huhut kyllä kertovat, että tarina tulee jäämään hämäräksi useammankin läpäisyn jälkeen, mutta haluan uskoa, että jotain lisäpaljastuksia matkan varrella saadaan.

En oikeastaan edes halua lähteä spekuloimaan pelin tarinaa vielä, tiedän siitä aivan liian vähän, jotta osaisin heittää ilmaan teorioita.

Jos tarina jäikin aukkoiseksi, pelin tunnelma oli koko ajan kohdallaan. Yksi tärkein tunnelmatekijä oli Automatan visuaalinen ilme. Jotkin paikat ovat suorastaan pelottavia, jolloin miltei hirvittää astella eteenpäin, toiset taas häikäisevät karulla kauneudellaan. Jotain älyttömän kiehtovaa on siinä, miten lähes tuhoutuneessa kaupungissa kasvaa valtavia puita rauniotalojen vieressä ja päällä.

Peli leikittelee myös väreillä. Pelin alun (ja demon) väriteema näytti olevan ruosteenruskea, ainakin se jäi minulle päällimmäiseksi mieleen. Ehkä se kuvastaa rappioitunutta maailmaa? Maan kiertoradalla leijuvassa Bunkerissa kaikki on harmaansävyistä eikä värejä voi juuri erottaa, mistä  minulle tulee hieman ankea olo. Kaupunki taas on yhdistelmä harmaita betonirakennuksia, luonnon vihreää vehreyttä, mutta toisaalta myös karun aavikon hiekan sävyjä. Kaiken päällä tuntuu olevan utuinen filtteri, värit eivät koskaan ole selkeän kirkkaita vaan pikemminkin häivytettyjä.

Toinen tunnelman tekijä on musiikki. En ole oikein varma, pidänkö siitä, mutta jännittävän, suorastaan ihokarvoja nostattavan, tunnelma se silti onnistuu luomaan. Pelin soundtrack ei tunnu sellaiselta, jonka hankkisin erikseen kuunneltavaksi, mutta istuu pelin maailmaan kuin nakutettu. Se ei siis ole missään nimessä huono, se vain luo ilmapiirin, jollaista en ehkä arjessa halua kokea. Välillä musiikki myös lakkaa kokonaan ja korvautuu luonnonäänillä. Yhtäkkiä ympärillä on tuulen suhinaa ja lintujen liverrystä, vaikka ollaan entisen suurkaupungin alueella.

Ensimmäisen pelikerran päähahmona toimii naisandroidi 2B. Hän vaikuttaa päälle päin jokseenkin kylmäkiskoiselta ja noudattaa sääntöjä erittäin mielellään. Kuitenkin tapahtumien edetessä pinta alkaa rikkoutua ja hänen todelliset tunteensa puskevat pintaan. Hän on herkempi kuin ensivilkaukselta voisi olettaa. Herkkyytensä hän kätkee töykeyteen, mutta sekin karisee lopulta, kun tarpeeksi ikäviä asioita tapahtuu. Tosin aina ajoittain hänen ystävällinen puolensa puhkaisee pinnan jo ennen loppuakin.

Tykästyin 2B:n todella vahvasti ja ehdottomasti haluaisin tietää hänestä enemmän. Peli ei juurikaan avaa hänen menneisyyttään tai omia ajatuksiaan tapahtumista, joten esimerkiksi niihin olisi kiva päästä vielä pureutumaan. Toivonkin, ettei hän jää täysin syrjään toisilla pelikerroilla, toistaiseksi hän on päähahmoista suosikkini... mutta toki en ole vielä nähnyt tarinaa kahden muun hahmon näkökulmasta, joten on täysin mahdollista, että mielipiteeni vielä muuttuu matkan varrella.

Ilmeisesti pelin toisella läpäisykerralla pelataan 9S:llä. Hän on mukana matkassa myös ykköskerralla ja toimii 2B:n tukena esimerkiksi hakkeroimalla koneita. Vähän veikkaan, että sitä riemua on luvassa myös, kun hänellä pelataan... ja itse asiassa se vähän hirvittääkin minua. Saa nähdä, miten oikein onnistun hänellä pelaamisessa.

9S tuo tunteitaan alusta asti vahvemmin esille kuin 2B, vaikka se kiellettyä onkin. Hänellä on joitain jyrkkiä mielipiteitä, mutta pääasiassa hän on miellyttävä, mukava ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Hän on sellainen herttaisen suloinen nuorimies, jota tekisi mieli halata. Toistaiseksi hän ei ole edes onnistunut ärsyttämään minua millään tavalla. Katsotaan siis, puskeeko päähahmoallergiani pintaan, kun pääsen hänellä pelaamaan vai olisinko jo siedettynyt siitä eroon.

Kolmantena päähahmona toimii A2, josta en voi sanoa tietäväni vielä juuri mitään. Ensimmäisellä pelikerralla hän käytännössä vilahti kuvioissa. Hänen sanotaan pettäneen androidit ja häntä vastaan täytyy taistella kertaalleen, sitten hän vain karkaa paikalta. En muista hänen edes sanoneen mitään tuon kohtaamisen aikana.

Uteliaisuuteni on siis herätetty tämän hahmon osalta, mutta siihenpä se sitten jääkin. En tiedä mitään hänen persoonastaan tai siitä, miksi hän on vastakkaisella puolella kuin kaksi muuta päähahmoa. Vai onko edes? Ehkä tässä on jokin vähän monimutkaisempi juonikuvio taustalla.

Jään siis odottamaan, mitä A2:sta paljastuu, kun hänen juoniarkkiinsa asti joskus pääsen.

Pelin pahiksina näyttävät toimivan konekaksoset Adam ja Eve. He ovat koneita, jotka voivat kehittyä, alun perin ilmeisesti alienien luomia.

Myös kaksosten osalta jäi pääni yläpuolelle vilkkumaan kasa kysymysmerkkejä. En tällä ensimmäisellä läpäisyllä saanut oikein otetta heidän motiiveistaan, mutta kenties pääsen myöhemmin niistäkin paremmin jyvälle.

Joka tapauksessa herrat eivät vaikuttaneet kovinkaan miellyttäviltä tapauksilta. Voi toki olla, että heidänkin osaltaan tulee vielä jokin käänne, joka paljastaa heidät niin sanotuiksi hyviksiksi, mutta hieman kyllä epäilen sitä. 

Pelissä on joitain kiinnostavia sivuhahmoja, mutta heistäkään en ole vielä saanut kunnollista otetta. Näin alustavasti voisin sanoa, että pidän ystävällisestä ja vähän höpsöstä operaattori 6O:sta ja robotti Pascalista. Kummastakin haluaisin lisätietoa, mutta oikeastaan kuulisin ihan kaikista sivuhahmoista mielelläni lisää.

Siispä toisen pelikerran kimppuun!

Joko sinä olet kahlannut NieR: Automatan läpikotaisin vai vieläkö tekemistä riittää? Mitä tykkäät pelistä?